Niko Meriläinen

Akilles 2012

2012-01-05T18:21:00.001+02:00

Vuonna 2012 ajan Porvoon Akilleksessa. Akileksen elite-tiimi muodostuu tänä vuonna osin uusista ja osin vanhoista ajajista. Itse lukeudun seuran uusiin ajajiin. Tässä listattuna joitain perusfaktoja porukkamme ajajista. Kirjoitan myöhemmin lisää joukkueemme suunnitelmista.

Antti Aleksandr Sizko
Syntymävuosi: 1982
Pituus/paino: 182/70
Kotikunta: Sipoo
Työ/opiskelu: Pyöräilijä/BBA (markkinointi)
Harrastusvuodet: Monta, taukoja välissä
Pyöräilylajit: Maantie/ rata/cyclocross
Rooli joukkueessa: Kaatuja
Musiikkimaku: Motown

Juho Färlin
Syntymävuosi: 1992
Pituus/paino: 187/73
Kotikunta: Mäntsälä
Työ/opiskelu: Opiskelija, abiturientti
Harrastusvuodet: 8
Pyöräilylajit: Maantie
Rooli joukkueessa: All-rounder
Musiikkimaku: Kaikki mikä kuullostaa hyvälle

Kristjan Beekmann
Syntymävuosi: 1986
Pituus/paino: 180/75
Kotikunta: Helsinki
Työ/opiskelu: Talonrakentaja/timpuri
Harrastusvuodet: 6
Pyöräilylajit: Maantie/maasto
Rooli joukkueessa: All-rounder
Musiikkimaku: Kaikki käy

Max Puttonen
Syntymävuosi: 1994
Pituss/paino: 172/70
Kotikunta: Vantaa
Työ/Opiskelu: Lukiolainen
Harrastusvuodet: 8
Pyöräilylajit: Maantie/maasto/rata
Rooli joukkueessa: Työmyyrä, tulevaisuuden stara
Musiikkimaku: Kaikki menee

Niko Meriläinen
Syntymävuosi: 1983
Pituus/paino: 177/70
Kotikunta: Espoo
Työ/opiskelu: Asiakkuuspäällikkö/melkein valmiit KTM-opinnot
Harrastusvuodet: 17
Pyöräilylajit: Maantie
Rooli joukkueessa: Kirivastaava (osa-aikainen)
Musiikkimaku: Urheillessa rytmikästä ja vapaa-ajalla vähemmän rytmikästä

Pekka Jääskeläinen
Syntymävuosi: 1984
Pituus/paino: 170/68
Kotikunta: Helsinki
Työ/opiskelu: Insinööri (AMK)
Harrastusvuodet: 13
Pyöräilylajit: Maantie/maasto
Rooli joukkueessa: Vahva yleismies
Musiikkimaku: Laidasta laitaan joitain poikkeuksia lukuun ottamatta

Teemu Heikkilä
Syntymävuosi: 1986
Pituus/paino: 190/80
Kotikunta: Loviisa
Työ/opiskelu: Sähköasentaja
Harrastusvuodet: 3
Pyöräilylajit: Maantie
Rooli joukkueessa: Sitä sun tätä
Musiikkimaku: Melkein kaikki käy

Teemu Viholainen
Syntymävuosi: 1989
Pituus/paino: 178/68
Kotikunta: Järvenpää
Työ/opiskelu:
Harrastusvuodet: 8
Pyöräilylajit: Maantie/rata/cyclocross
Rooli joukkueessa: Kirivastaava (kokoaikainen)
Musiikkimaku: Kaikki menee

Ei se määrä vaan laatu - koottuja selityksiä ylimenokauden jatkuessa

2011-11-27T18:28:00.001+02:00

Edellisessä kirjoituksessani toin henkselit paukkuen julki treenisuunnitelmiani. Osin treenit ovat toteutuneetkin, mutta viimeiset pari viikkoa ovat menneet päänsisäisiä ”taidan olla tulossa kipeäksi” -ääniä kuunnellen. Kuluneen kahden viikon treeneihin lukeutuu ainoastaan muutama puntiksella suoritettu hauiskääntöä ja vatsalihasliikettä etäisesti muistuttava muuvi. Näin ollen palaan treenaamiseen liittyviin asioihin myöhemmin jonkun toisen kirjoituksen yhteydessä.

Suunnittelin aikaisemmin istuvani alas jossain ajatuksenjuoksun kannalta otollisessa ympäristössä miettiäkseni mitä oikeastaan haluan tehdä 2012. Salilla voi käydä treenaamassa ulkonäkösyistä, mutta pyöräilyä – sellaisina kerta-annoksina, jollaisina olen tottunut sitä vuosi toisen perään nauttimaan – ei vain tule tehtyä, ellei motivaatio kumpua jostain pintaa syvemmältä. On selvää, että rakastan lajia, enkä halua (lue: osaa) panostaa kilpailumielessä muuhunkaan. Pyöräilyn harjoittamisen kannalta olennaiset tekijät vaikuttavat suoraan motivaatioon. Mm. mielekäs treeni- ja kisaporukka/tiimi (sellaisen puuttuminen!), työn, opiskelun ja sosiaalisen elämän aiheuttamat aikataulupaineet ja ilmasto vaikuttavat suoraan.

Kaksi asiaa vaikutti myönteisesti päätökseeni ajaa kilpaa myös 2012: 1) olemme onnistuneet kasaamaa kaudelle 2012 hyvän ja mielenkiintoisen porukan, jolla edellytykset ajaa joukkueena ja 2) 2012 kilpailukalenteri mielenkiintoisten maantiekisojen osalta näyttää jälleen keskittyneeltä (minua ei ole viime vuosina kiinnostanut ajaa kisaa huhtikuusta lokakuulle, vaan satsata muutama kk kunnolla).

Ryhtyessäni bloggariksi, ensimmäinen ajatukseni oli, että en saa ainakaan joutua pyytämään sisällöntuotannon hitauden vuoksi anteeksi lukijoiltani. Jokainen blogeja lukeva on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, kuinka ärsyttävää on, kun kiinnostavaan blogiin tipahtelee sisältöä täysin epäsäännöllisesti ja harvakseltaan. Kunpa voisinkin kuitata tämän toteamalla ”ei se määrä, vaan laatu”. Blogitekstieni laadukkuudenkin kompastellessa samaan aikaan julkaisutiheyden kanssa, olen selvästi ajanut itseni tilanteeseen, jossa joudun pahoittelemaan ja pyytämään anteeksi hitauttani. Sorry siis siitä..

Kerron täällä 2012 tiimikuviosta pikapuolin!

Vielä ehdit kesäkuntoon!

2011-10-29T23:36:00.004+03:00

-lausahduksella salin respa toivotti minut tervetulleeksi mennessäni ensimmäistä kertaa salitreenaamaan 13 Australian tulikuumassa kesässä vietetyn treeniviikon jälkeen helmikuun alussa. Koska poskeni olivat vähän lommolla ja jänteetkin erottuivat ainakin siinnä missä perustervettä liikuntaa epäsäännöllisesti harrastavalla kadunmiehellä, uskottavuuteni kaatuikin kenties riittävän tummanpuhuvan rusketuksen puuttumiseen. Näin talven kynnyksellä on taas aika miettiä kikkoja ja oikoteitä niin kesä- kuin pyöräilykuntoonkin pääsemiseksi. Sen sijaan, että hankkisin 10 kerran kortin solariumiin (kokeiltu on 12 v sitten, ei toiminut pyöräilyssä, vaikka istuin ajohousut jalassa!), ajattelin jotai aivan muuta.

Pyöräily on laji, jonka harrastaminen kilpailullisesti vaatimattomallakin tasolla vaatii moniin lajeihin verrattuna paljon aikaa. Toisin kuin esimerkiksi punttitreenauksessa, uinnissa tai juoksussa, pyöräilyssä tunti ei ole perusharjoituksen kestona juuri mitään. Erityisesti talvella, jolloin pyöräilijän asu muodostuu toinen toistaan vaikeammin puettavista osasista, tunti tuhraantuu helposti jo pukeutumis- ja riisuuntumistoimintoon pyörän pesusta, ruokailusta ym. puhumattakaan. Talvella ajettavat kevyet treenilenkit kestävät vähintään kaksi, toisinaan jopa kuusikin tuntia.

Monet pyöräilyn(kin) harrastajat ovat työssä tai koulussa käyviä perheellisiä ihmisiä, joille aikataulutukseen ja aktiviteettien priorisointiin liittyvä problematiikka on arkipäivää. Kesäisin työnjälkeistreenaaminen onnistuu ongelmitta, mutta valoisan ajan lyhennyttyä pyöräilijän on ajettava joko pimeässä tai kehitettävä jotain muuta tekemistä. Minä päätin kehittää jotain muuta, koska en pidä pimeässä ajamisesta, enkä liioin työmatkapyöräilystäkään. Suoraan sanottuna vihaan koko talvipyöräilyä.

Alla on esimerkkiviikko talvikauden harjoittelustani. Olen aikaisemminkin käynyt spinningissä ja tehnyt paljon salitreeniä, mutta tänä talvena aikomukseni on tehdä niitä vielä entistä enemmän. Osa spinningtreeneistä on väistämättä jäähdyttelyä salitreenistä. Voin kirjoittaa myöhemmin hieman salitreenauksesta. En nimittäin treenaa salilla täysin samalla tavalla kuin moni kestävyylajiin tähtäävä urheilija yleensä. Ei, en tarkoita, että rakentaisin kehoani (näyttääkö siltä!), mutta tykkään pelleillä salilla tasooni nähden isohkoilla painoila, nopeilla liikkeillä ja lyhyehköillä sarjoilla.

Olen huomannut, että kunto- ja pyöräilypohjaa kohtalaisesti omaavana keskeistä on miten hyvin treenit onnistuvat tammikuun ja maaliskuun välisenä aikana. Lokakuusta joulukuuhun homma voi mennä vähän niin ja näin. Lipsumisia alla olevasta ja muista vastaavista ohjelmista on siis alkutalven aikana kohdallani tiedossa. Lipsumalla treeni-intoa riittää sinne, missä siitä on eniten hyötyä, eli kevättalveen.

Talvikauden I (lokakuu-joulukuu) esimerkkiviikko

Ma puntti, jalat (1h) + spinning, kevyt (1h)

Ti puntti, yläkroppa (1h) + spinning, kova (1h)

Ke VP

To puntti, jalat (1h) + spinning, kevyt (1h)

Pe ratapyörä, kova 1h

La CX 3h

Su CX 4h

Yhteensä: 14h

Kauden 2010-11 kuukaudet kuvina

2011-10-06T14:49:00.000+03:00

Marraskuu: 7/2010 alkanut passiivinen vaihe päättyi 11/2010 Australiassa, kun treenit alkoivat taas pyöriä

Joulukuu: Australiassakaan ei ole aina kovin lämmin


Joulukuu: Falls Creek

Tammikuu: Australian maantiepyöräilyn mestaruuskisoja katsomassa

Helmikuu: Paluu Suomeen ja sisäpyöräily pani miettimään

Maaliskuu: Etelän leirillä Lontoossa

Huhtikuu: Vihdoin kisassa, mtb-viikkokisassa kylläkin (Kuva: Elisa Turunen)

Toukokuu: Tampereen toukokuuklassikko, Rosendahl GP (Kuva: Emilia Jurttila)

Kesäkuu: Tiukkaa taistoa Roopen kanssa viikkokisassa (Kuva: Jari Birling)

Kesäkuu: Uutta pyörää säätämässä SM-kisakuntoon. Kisa jäi kuitenkin ajamatta.

Heinäkuu: Kiri lähti hyvin viikkokisoissa (Kuva: Päivi Mäkinen)

Elokuu: Kortteliajon SM Helsingissä (Kuva: Elisa Turunen)

Syyskuu: TdH-joukkue maalissa

Lokakuu: Talveen valmistautumassa uutta pyörää ihmettelemällä

Focus AX 4W -cyclocross talvipyöräksi

2011-10-01T19:59:00.004+03:00

Tällä kertaa lokakuun ensimmäisenä päivänä ajatus talvesta tuntui vielä etäiseltä

Suomen leveysasteilla pyöräilijät joutuvat talviaikana painimaan hieman erilaisten ongelmien kanssa kuin monessa muussa maassa. Pimeys, kylmyys, lumi, jää, suola, kosteus ja hiekoitushiekka ovat yhdessä tai erikseen asioita, jotka tuovat oman haasteensa talvipyöräilyyn. Talviaikana olosuhteet ovat pyöräilyn kannalta usein kaukana ihanteellisista, mutta soveltuvilla välineillä talviharjoittelustakin voi saada siedettävää. Olen tähän asti käyttänyt talvipyöränä täysjäykkää 26” maastopyörää. Ajotuntumaltaan järeillä nastarenkailla varustettu maastopyörä MTB-runkoineen ja suorine tankoineen on melko kaukana maantiepyörästä, joten ajattelin viimein testata cyclocrosspyörän soveltuvuuden talviharjoitteluvälineenä. CX-pyörä on parhaimmillaan hyvin lähellä maantiepyörää, joten kokeilun onnistuessa jonkinlainen tuntuma maantiepyöräilyyn säilyy läpi talven.

Pyöräni on Focus AX 4W, joka on suunnattu erityisesti Pohjoismaiden markkinoille, koska se on suunniteltu toimimaan myös talvipyöränä. Pyörän ulkoasu harmaine maaleineen ja mattapintoineen huokuu talvipyöräilyn henkeä – meininkiä, jossa ei paljo välitetä muutamasta kuratahrasta. Pyörässä on Avidin mekaaniset levyjarrut, Shimano Tiagran vaihteet ja voimansiirto. Kuten kaikissa CX-pyörissä, AX 4W:ssä on 28” kiekot ja droppi tanko. Lisäksi pyörässä on täyspitkät aisalliset lokasuojat, joista on paljon hyötyä talvipyöräilyssä. Koska AX 4W:n runkoa käytetään myös suoralla tangolla varustetuissa Focus Planet -malleissa, on vaakaputken pituus hieman Focuksen Mares -mallin CX-pyöriä pidempi.

Uskon, että huoltovapaiden jarrujen ja kunnon lokasuojien ansiosta AX 4W sopii hyvin talvipyöräilyyn. Pyörässä ei myöskään ole liian hienostuneita voimansiirtokomponentteja. Voimansiirto tuppaa talvella ajettaessa kulumaan nopeasti, joten olisi rahan haaskausta käyttää kalliita sarjoja talviajossa. Pyörä on oletettavasti aikaisempia talvipyöriäni nopeampi, joten alkavana talvena uskaltautunen mukaan myös kovavauhtisina pidetyille CCH:n ryhmälenkeille :-)

Kirjoitan kokemuksiani Focus AX 4W:stä talviharjoittelupyöränä myöhemmin, kun olen päässyt ajamaan sillä lenkkejä haastavissa olosuhteissa. Erityisesti minua kiinnostaa jarrujen toimivuus, kapeahkojen 28” nastarenkaiden ja CX-pyörän ajoasennon soveltuvuus osin erittäis puuroutuneessa lumessakin ajettavaan talvipyöräilyyn.

Ajatuksia ajokilometrien vaikutuksesta kisamenestykseen 1996-2011

2011-09-23T13:39:00.003+03:00

Harjoittelu on pyöräteknologian ohella yleisin pyöräilyväen keskustelunaihe, vaikka omaksi suosikiksini pyöräilyä sivuavana keskustelunaiheena onkin noussut lajiin liittyvät etiketti- ja "muoti"seikat. Mielenkiintoiseksi aiheeksi harjoittelun tekee se, että määrä- ja tehopainotuksiltaan hyvin erilaiset harjoittelutyylit saattavat johtaa eri ajajat samanlaiseen suorituskykyyn ja/tai tuloksiin. Hieman yksinkertaistaen kilpapyöräilijät voidaan jakaa harjoittelun perusteella kahteen tyyppiin: 1) määräharjoittelijoihin ja 2) tehoharjoittelijoihin. Tyypin 1 pyöräilijöiden harjoittelun kulmakivi on lukuisat pitkäkestoiset (esim. 4-6h) pk-lenkit kun taas tyypin 2 pyöräilijöiden harjoittelu perustuu palautuneessa tilassa suoritettuihin tehotreeneihin ja erittäin aktiiviseen kilpailemiseen.

Olen yrittänyt miettiä, millainen harjoittelu sopisi itselleni parhaiten; kumman tyyppiseksi minun kannattaisi profiloitua harjoitteluni perusteella, jotta menestyisin parhaalla mahdollisella tavalla kilpailuissa. Harjoittelumuistiinpanoistani käy selvästi ilmi, että vuosikohtaisissa kilometrimäärissä on eroja. Vuosina 1997-2004 olin selkeästi määräharjoittelija. 1997-2004 välisenä aikana jokaiseen vuoteen sisältyi viiden kuukauden pk-jakso, jolloin ajojen lisäksi treenattiin kahdesti viikossa punttia ja spinningiä + juoksut, rullat, trainerit yms. Harjoittelumäärät olivat siis ajoittain aika huimia, kun huomioidaan, että jokaiseen vuoteen sisältyi useita kuukausia passiivisia aikoja (esim. 2003 kilsat tulee 7 kuukaudelta ja 2004 8 kuukaudelta). Huonomminkin teinivuodet voisi kai viettää, heh..?

Seuraavasta listauksesta käy ilmi ajokilometrini 1996-2011. Listaus on tehty kalenterivuosina, vaikka varsinaisen harjoitteluvuoden vaihteena olen pitänyt loka-marraskuuta.

Treenikilsat kalenterivuosittain 1996-2011

1996: 5800 km (M14 I, ei kilpailuja, mutta päivittäin treeni)
1997: 6300 km (M14 II, eka kisakausi)
1998: 6100 km (M16 I)
1999: 9500 km (M16 II)
2000: 11 600 km (M18 I)
2001: 15 500 km (M18 II)
2002: 18 500 km (Elite I)
2003: 12 700 km
2004: 16 500 km
2005: 4000 km ("välivuosi", ei tarkkoja muistiinpanoja)
2006: 5000 km ("välivuosi", ei tarkkoja muistiinpanoja)
2007: 11 000 km (ei tarkkoja muistiinpanoja)
2008: 6000 km (ei tarkkoja muistiinpanoja)
2009: 7000 km
2010: 10 000 km
2011: 13 000 km

Vertaamalla eri vuosien (esim. 2000-2011) tulostasoani ja kisatuntemuksia kilometrimääriin ottamatta kuitenkaan kantaa muihin taustalla oleviin muuttujiin, vaikuttaisi siltä, että minun kannattaisi harjoitella paljon. Pyörä on kulkenut täsmälleen niin kovaa kuin vuotuiset kilsat näyttävät. Listaukseen olisi hyvä ottaa mukaan myös harjoittelutunnit ja esim. kilpailujen määrä. Tunteina mitattuna erot ovat vielä kilometrimääriäkin huomattavammat satsattujen vuosien ja nykyisen meiningin välillä.

Ongelmana tässä on kuitenkin se, että en voi suoraan sanoa minun kannattavan pysytellä tyypin 1 harjoittelijana, koska en ole oikeasti koskaan kokeillut tyypin 2 treenaamista, jossa pitäisi ajaa paljon kisoja ja olla henkistä kanttia ja osaamista ajaa oikeanlaisia kovia treenejä.

AHH-tiimistä

2011-09-11T22:37:00.005+03:00

AHH Cycling Team 2011

Maantiepyöräilyn suosio on kasvussa. Mitataanpa suosiota sitten lenkeillä vastaantulevien pyöräilijöiden määrällä, kuntopyöräilytapahtumien osallistujaluvuilla tai vaikkapa lajista hiljattain innostuneiden kavereitteni lukumäärällä, on suunta oikea. Pyöräilyn kasvu vaikuttaa paitsi tapahtumien osallistujamääriin, myös mm. pyöräilyyn kytköksissä oleviin yrityksiin, medianäkyvyyteen ja autoilijoiden käyttäytymiseen. Kilpapyöräilyssä toivotaan, että harrastajamäärien lisääntyminen vaikuttaisi positiivisesti myös kilpailijamääriin ikäluokkaan ja sukupuoleen katsomatta.

Antennihuolto H. Hämäläinen Cycling Team on muiden viime vuosina perustettujen joukkueiden tapaan toiminut koko olemassaolonsa ajan ”kasvavalla alalla”. Olemme AHH:ssa kuitenkin nähneet joukkueemme roolin enemmän naiskilpapyöräilyn kasvun aikaansaajana kuin sen hyödyntäjänä. Olemme pyrkineet määrältään tarkoin rajatulla ajajaryhmällämme aikaansaamaan kiinnostavaa joukkuemeininkiä suomalaiseen naispyöräilyyn ja sitä kautta saamaan maantiepyöräilyä ei vielä kilpailumielessä harrastavia naisia mukaan seuroihin ja kisatoimintaan. Ajatuksemme on ollut, että lopulta muihinkin seuroihin perustettaisiin naisjoukkueita AHH (Hyvinkään Pyöräilijät) ja Focus Ladies (IK-32) -tiimien näyttämän esimerkin mukaisesti.

Joukkueellemme kausi 2011 oli jälleen menestyksellinen. Joukkueen myöhäinen harjoitusleiri tosin sotki hieman alkukauden kisaohjelmaa. Kaudella 2011 AHH:ssa aloittanut Rosa Törmänen pääsi helposti mukaan kuvioihin ja se näkyi myös tuloksissa. Rosa vastasi Heljän ohella tiimin parhaista maantiesuorituksista.

Olen ideoinut ja kehittynyt joukkuettamme alusta saakka - tehtävä, johon ajauduin ja joka oli minulle vieras, osoittautui mielekkääksi. Haasteita on riittänyt, mutta loppujen lopuksi kaikki on mennyt suunnitelmien mukaisesti. Joukkuehenki on ollut hyvä, kilpailuista on tullut menestystä, sponsorit ovat olleet tyytyväisiä ja joukkueemme on kryptisestä nimestään huolimatta jäänyt lopulta pyöräilyihmisten mieleen. Nyt kahden AHH-vuoden jälkeen olen päättänyt jäädä pois joukkueen toiminnasta ja keskittyä muihin asioihin. Myöhemmin syksyllä julkaistaan kauden 2012 kokoonpano niin ajajien, taustajoukkojen kuin sponsorienkin osalta. Mielenkiintoinen yhdistelmä uutta ja vanhaa on luvassa!

Lämmin kiitos koko AHH:n porukalle ja sponsoreille kaudesta 2011!

AHH:n sponsorit 2011
Antennihuolto H Hämäläinen
Pipelife Finland Oy
Focus
Wattbike
Insinööritoimisto E-plan Oy

TdH - kootut selitykset ja ajatuksia ajosta

2011-09-06T15:40:00.002+03:00

Kuten edellisessä Tour de Helsingin taustoja avanneessa blogitekstissäni kirjoitin, olin aikeissa osallistua ajoon ja edustaa Team Sellon Pyörä – Fast -joukkuetta. Nyt TdH on ajettu, ja on koottujen selitysten ja kisafiilistelyjen aika.

TdH:n parituhatpäinen osallistujajoukko muodostui tänäkin vuonna suurimmilta osin pyöräilyä kuntoilumielessä harrastavista ajajista. Kuntoilijoiden lisäksi mukana oli oman ja joukkueeni ajon kanalta mielenkiintoisempi ryhmä maan kärkipään maantiepyöräilijöitä, muiden kestävyysurheilulajien huippuja sekä aina niin tasokkaita virolaisia pyöräilijöitä. Tavoitteemme oli pysyä tiiviisti kärkiryhmän etuosassa ainakin Velskolantien loppuun saakka siltä varalta, että porukka menisi siellä palasiksi. Pysyimme Velskolantiellä helposti ryhmän kärjessä, ja syntyihän ryhmässä pientä hajoamistakin, mutta osittain hajonnut aktiivipyöräilijöiden ryhmä kasaantui pian haastavimman osuuden jälkeen takaisin isommaksi ryhmäksi tehden voimien tuhlaamisen Velskolantiellä hyödyttömäksi.

Koska TdH on ensisijaisesti kuntoajo, reitin tarkoituksena on enemmänkin minimoida ajajien tasoerot kuin korostaa niitä. Tämä tarkoittaa sitä, että reitti ei sisällä em. Velskolantietä lukuun ottamatta teknisesti tai fyysisesti haastavia osuuksia, jollaisia maantiepyöräilykilpailun reitti parhaimmillaan sisältää. Helpon reitin, ison ryhmän ja maltillisten tuuliolosuhteiden vuoksi 42 km/h keskinopeudellakin edenneessä kärkiryhmässä pääsi moni ajaja irtiottoyrityksiin ja syntyneisiin väleihin reagoimatta varsin helpolla (vastakohta TdH:n tyyliselle ajolle on elokuussa ajetun SM-korttelikisan kaltaiset reitit, joissa jo pienet tasoerot johtavat ryhmän räjähtämiseen).

Vaikka TdH:n reitti on siis helppo ja ajo tuntui aika ajoin jopa kevyeltä, päätin säästää loppukesän vähäisten treenikilometrieni takia voimia viimeisille kymmenille kilometreille. En siis uskaltanut ennen Nikkilä-Korso -tietä reagoida millään tavalla irtiottoihin toivoen, että ryhmästä ei ehtisi irtaantua liian monta ajajaa/ryhmää ennen loppukahinoita. Kuninkaanmäen HC-luokiteltuun ”nousuun” tultaessa pääjoukosta oli ehtinyt irtaantua jo kymmenkunta ajajaa. Samalla aloin tuntea kramppeja enteileviä nipistyksiä reisissäni, mikä latisti fiiliksiäni entisestään. Krampit, joiden parhaaksi ennaltaehkäisyksi olen havainnut (yllätys, yllätys!) määrällisesti kovan harjoittelun, ovat sotkeneet kisani lukemattomia kertoja pyöräilyurani varrella. Näin kävi myös TdH:ssa 2011 ja kohtaloni oli rullailla takareidet kouristellen, mutta muuten erittäin hyvävoimaisena maaliin sijalle xx. :(

Vaikka itse alisuoriuduin, nousi tämänvuotisesta TdH:sta mieleeni positiivisiakin asioita: 1) hyvät ystäväni ja kv-tason kilpapyöräilytaustan omaavat Mika Nieminen ja Pekka Jääskeläinen näyttivät, että vähäiselläkin valmistautumisella riittävän lahjakkaat kaverit pääsevät hyvään kuntoon. Ei ihme, että miehet eivät ole kiertäneet lajin tapahtumia aina MM-kisoja (juniors & U23) myöten ;-). 2) TdH on niitä harvoja fillaritapahtumia Suomessa, joita porukka kerääntyy seuraamaan muuallekin kuin maalialueelle. Tälläkin kertaa ajajia kannustavia tienvarsikatsojia näkyi pitkin matkaa. 3) tapahtuma sai mukavan paljon julkisuutta ajoa ennen ja sen jälkeen. Oli mielenkiintoista lukea mm. ministeri Stubbin TdH-fiiliksistä – tuskin mikään on arvokkaampaa tapahtumalle kuin aidosti innostunut, uskottava referenssi!

TULOKSET
1. Mikhel Räim (Viiking)
2. Kjell Carlström (Sky Professional Cycling Team)
3. Aku Silvenius (TWL)

http://www.championchip.fi/tulospalvelu/71b44f58-ac73-4f3e-b43e-8a4f15efc963/Miehet+140+km

Tour de Helsinki, taustoja

2011-08-30T16:44:00.001+03:00

Tuntiessani Tour de Helsingin, eli TdH:n taustalla vaikuttavat henkilöt, olen päässyt aitiopaikalta seuraamaan tämän loisteliaan kuntopyöräilytapahtuman matkaa maamme suurimmaksi lajissaan. Olen erityisesti T. Turusen kanssa jo useiden vuosien ajan ollut viikoittain tekemisissä toinen toistaan oudompien pyöräily ym. kuvioiden tiimoilta. TdH-vaikuttajien kanssa käytyjen mielenkiintoisten keskustelujen myötä olen saanut kuvan, että tapahtumaa kehitetään varsin päämäärätietoisesti ja nykyään jopa ammattimaisesti eteenpäin. Ainakin osanottajamäärän kehitystä arvioitaessa, voidaan todeta, että TdH:n kehittämistyö on tuottanut tulosta: 10 (2005), 40 (2006), 400 (2007), 950 (2008), 1200 (2009), 1979 (2010), noin 2000+ (2011).

Ensimmäisenä vuotenaan 2005 TdH oli hyvin epämuodollinen kaveriporukan ajokauden päätöslenkki. Vuodesta 2007 lähtien tapahtuma on järjestetty nykyisessä, virallisen kuntoajon statuksen omaavassa muodossaan. Ajossa kierretään vakiintunut 140 km lenkki, jonka lähtö ja maali ovat Olympiavelodromilla Helsingin Käpylässä. Toisin kuin ainoastaan kilpailulisenssin omaaville urheilijoille tarkoitetut maantiepyöräkilpailut, TdH - samoin kuin lukuisat muut kuntoajot - puhuttelevat kokemus- ja kuntopohjaltaan huomattavasti laajempaa pyöräilijämassaa - ensisijaisestihan kuntoajoissa ei nimensä mukaisesti ole tarkoitus ajaa kilpaa, vaan nauttia kuntoilun tuottamasta fiiliksestä yms.

Nykyisessä kaupallisessa ja kurinalaisesti johdetussa muodossaan Tour de Helsinki on yksi merkittävimpiä suomalaiseen pyöräilyyn, pyöräilykulttuuriin ja kytköksissä oleviin yrityksiin positiivisesti vaikuttavia tekijöitä. Suomalaista pyöräilyä riivaa monessa mielessä tietynlainen kotikutoisuus, joka ei ole ainakaan eduksi "media- ja markkinavoimia" tavoiteltaessa. Tästä kotikutoisuudesta on TdH:ssa mielestäni päästy eroon.

Viimevuosien aikana asiaankuuluvasti pukeutuvien ja asiaankuuluvia, jopa hienostuneita välineitä käyttävien pyöräilijöiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti pääkaupunkiseudulla. Maantiepyöräilyn harrastamisen lisääntymisellä on luonnollisesti suotuisat vaikutukset TdH:n ja vastaavien tapahtumien kasvulle. Toisaalta uskon, että TdH on ollut myös vaikuttamassa pyöräilyn harrastamisen kasvuun niin pk-seudulla kuin koko maassakin. TdH on varmasti monelle lajin kuntoilijalle se kauden huipentuma, syy miksi heittäytyä pyöräilyn kiehtovaan maailmaan :-)

Olen itse ajanut TdH:n maaliin ainoastaan kerran. Vuonna 2007 matkani loppui rengasrikkoon Nurmijärvellä ja 2009 sairastuin flunssaan vain muutama päivä ennen ajoa. 2010 osallistuin ajoon minimaalisella valmistautumisella. Tuolloin matka oli noin 50 km liian pitkä kisarytmin ylläpitämiseksi, mutta onnistuin roikkumaan maaliin ensimmäisessä isossa porukassa.

Tänä vuonna oleme kasanneet Sellon Pyörän ja FAST Sports Nutrition nimeä kantavan TdH-joukkueen. Osallistumme yksilökilpailun lisäksi myös joukkuekilpailuun, jossa huomioidaan kaikkien neljän ajajan yhteisaika. Joukueessa ajaa minun lisäkseni Pekka Jääskeläinen, Mika Nieminen ja Olli Koski. Erityisesti Pekan kanssa olen ajanut vuosien varrella varmasti satoja lenkkejä/kisoja, joten yhtestreeniä ei sikäli tarvita :-)

Team Sellon Pyörä - FAST

https://www.facebook.com/pages/Team-Sellon-Py%C3%B6r%C3%A4-FAST/140693526022253

Tour de Helsinki

http://www.tourdehelsinki.fi/

SM-kortteli, Helsinki, Eltsu

2011-08-22T11:29:00.003+03:00

Kuva: Elisa Turunen

Lähdin kortteliajon SM-kisaan hieman kaksijakoisin mielin. Koska tämänkertainen versio Eläintarhan kortteliradasta oli todella raskas ja tekninen, ajattelin sen soveltuvan minulle hyvin. Toisaalta en ole ajanut lainkaan kunnon kisoja kesäkuun alkupuolella ajetun Porvoon ajon jälkeen ja harjoituksellisesti koko kesä on mennyt aivan naurettavan pienellä satsauksella, en uskonut suorituskykyni olevan erinomaisella mallilla. Eläintarhan radan terävät mutkat, kapeikot ja kilometrin välein toistuvat tykitysluonteiset ylämäet pitivät huolen siitä, että palautumismahdollisuuksia ei juuri ollut. Kisareitti piti sisällään myös lyhyen hiekkatiepätkän ja yli 100-asteisen mutkan, jota ennen jarrutettiin ja jonka jälkeen kiihdytettiin rajusti. Kilpailu toikin mieleen maastopyöräilyn, jossa ajetaan 1-2h täysillä alusta loppuun.

Ajo starttasi kovalla alkuvauhdilla, ja pyrinkin ajamaan ryhmän kärjessä mahdollisimman paljon, koska tiesin rankan ja teknisen radan nostavan ajajien tasoerot heti esille. Huomasin kisan alussa pystyväni ajamaan yllättävän vahvasti. Tykittelin rakoja kiinni ja olin kilpailun alkupuoliskolla jonkin aikaa hatkoissakin irtiottojen kuitenkaan johdettua mihinkään. Kilpailun puolivälin kohdalla kärkeen muodostui voiton kannalta uhkaava kvartetti: Heinikainen, Hämeenaho, Martikainen ja Kananen. Huomasin irtioton syntymisen, mutta en päässyt siihen ajoissa mukaan. Päätin kuitenkin pian jättää reitin kovimmassa hiekkatienousussa muun ryhmän taakseni ja aloittaa karkulaisten takaa-ajon. Onnistuinkin tavoittamaan tasan kierros myöhemmin kovan nelikon. Tavoitettuani ryhmän, sain heti oppitunnin kropaltani siitä, miksi maantiepyöräilyssä meenestyäkseen urheilijan on harjoiteltava paljon. Tipuin nimittäin heti nelikon vauhdista selkäni mentyä täysin jumiin tehden hengittämisen vaikeaksi. Ajelin jäljellä olleen noin 40 min pääjoukossa keräillen (katso oheinen Garminin sykedata 1h:n kohdalla).

Nelikosta Kananen ja Martikainen pysyivät loppuun saakka saaden myöhemmin mukaansa vielä Samuel Halmeen. Kilpailun voitti Tommi Martikainen.

SM-korttelin myötä kävi taas selväksi, että pystyn ajamaan hetkelisesti kotimaan tasolla mitattuna todella kovaa. Puhutaanko nyt sitten valmentajatermein hyvistä nopeusominaisuuksista? Ongelmani jo useiden vuosien ajan on ollut, kuinka pystyä ylläpitämään riittävää tehoa irtiottoihin lähtemisen tai niiden kiinniajamisen jälkeenkin. Vuosina, jolloin harjoittelin selvästi enemmän (mm. kaudet 2002 ja 2004), pystyin jauhamaan aivan eri tavalla nopeusominaisuuksieni ollessa yhtä hyvällä tasolla kuin nyt.

Garmin-data kisasta:
http://connect.garmin.com/activity/108480025

Elisan kuvat:
http://elisaturunen.kuvat.fi/kuvat/Py%F6r%E4ily+2011/SM-korttelit/M-Elite/

Tulokset (top-10):

1.	188	Tommi Martikainen	Koiviston Isku	1:36:25
2.	166	Kimmo Kananen	Team Velocitor	1:36:25
3.	177	Samuel Halme	Velo-8	1:36:25
4.	180	Henri Järvinen	Velo-8	1:36:55
5.	187	Jussi Eskelinen	Koiviston Isku	1:36:59
6.	181	Toni Lehtimäki	Velo-8	1:36:59
7.	192	Kalle Laanterä	Taipalsaaren Veikot	1:37:30
8.	179	Tero Hämeenaho	Velo-8	1:37:30
9.	162	Jan Elmgren	Cycle Club Helsinki	1:37:30
10.	191	Jori-Pekka Kuuranne	CC. Tailwind	1:37:30

Seuraava kuvasarja kisan keskivaiheilta kuvaa hyvin, miten nopeasti tilanteet saattavat muuttua korttelikisassa (Kuvat: Elisa Turunen):


Klo 14:12:13 Mika Simola pitää yksinäisellä irtiotollaan kärkipaikkaa


Klo 14:23:11 Meriläinen, Myllymäki ja Salermo ovat irtautuneet pääjoukosta Simolan takaa-ajoon


Klo 14:23:25 Kananen iskee pääjoukosta karkulaisten perään

Klo 14:26:27 Simola on ajettu kiinni ja Kananen on myös saavuttanut ryhmän. Salermo tiputtautui takaisin pääjoukkoon

MYYDÄÄN: Focus Raven 6.0 (S/44 cm) 1890 €

2011-08-20T12:28:00.002+03:00

Myydään erittäin vähän ajettu Focus Raven 6.0. Pyörällä on ajettu hiekkateillä. Tanko, jarrut, kiekot, ohjainkannatin ja satula on vaihdettu tehdasversiota parempiin osiin! Pyörällä on ajettu alle 2000 km ja kiekoilla 500 km! Soveltuu ainakin 170-178 cm. HINTA: 1990,-

Niko Meriläinen
050 524 8052
niko.merilainen(at)gmail.com

	Frame	FOCUS Raven XC Full Carbon MTB
	Fork	Fox 32 FRL 100 mm
	Tires	Continental Race King 2.2, foldable, 60-559
	Drivetrain	Shimano XT 10-speed
	Gear ratio	front: 42/32/24, rear: 11-34
	Number of Gears	30
	Shifter	Shimano SLX 10-speed
	Crankset	Shimano XT FC-M770
	Brakes	Avid Elixir 3, hydraulic disc brake, Shimano XT disc
	Handlebar	Ritchey
	Stem	Alloy, A-Head, Concept EX, wht/ blk
	Seatpost	Concept EX
	Saddle	Selle Italia SLR XP
	Hubs	Shimano XT
	Rims	Shimano XT

Yhteenvetoa treeneistä

2011-08-18T11:16:00.000+03:00

Harjoittelua on mielenkiintoista tarkastella mm. kuukausi- ja vuositasolla. Yhteenvedon tekeminen on jopa niin mielenkiintoista, että päätin tehdä yhteenvedon ennen kuin harjoitteluvuosi, joka alkaa marraskuun alussa ja loppuu (viimeistään) syyskuun lopussa, on oikeastaan päättynytkään.

Treenaamiseni on vuositasolla tarkasteltuna usein hyvin etupainotteista, eli harjoitusvuoden alkupuoliskolla tulee tehtyä kohtalaisen hyvin määrää kun taas loppupuoli on useana vuonna mennyt naurettavankin pienillä harjoittelumäärillä. Olen viimeaikoina laiminlyönyt treenejä ihan huolella, joten ilmiö näyttäisi olevan yhä voimissaan. Tarkoituksena on nyt kuitenkin tehdä ensi viikosta kunnon treeniviikko, jotta 4.9. ajettavassa Tour de Helsingissä jalat toimisivat muuallakin kuin Velskolan mäessä.

Harjoitteluvuosi 2010-2011, kk-kohtaiset tuntimäärät
Marraskuu: 14
Joulukuu: 50
Tammikuu: 50
Helmikuu: 38
Maaliskuu: 55
Huhtikuu: 50
Toukokuu: 41
Kesäkuu: 59
Heinäkuu: 50
Elokuu: 50 (arvio)
Syyskuu: 20-45 (arvio)

Harjoitteluvuoden treenitunneiksi tulee siis noin 500, arviolta 11-13tkm.

Loppukauden suunnitelmista

2011-08-01T23:47:00.003+03:00

Nyt, kun olemme jo elokuussa, tarkoittaa se Suomen etupainotteisen kisakauden kohdalla sitä, että suurin osa kauden 2011 merkittävistä maantiekisoista on jo taakse jäänyttä elämää. En tässä kirjoituksessani lähde summaamaan kauden tähänastisia kisoja, koska oikeastaan mitään erityisen positiivista ei ole tapahtunut kaikkia Bianchi-cupin kisoja ja Porvoon ajoa lukuun ottamatta. Porvoossa ajoin kuntoni mukaisella tasolla ja BC:ssä on muuten vain ollut aina hyvä meininki, muuten kausi on ollut mitäänsanomaton useistakin syistä.

Vaikka iso osa kauden kisoista ja vielä isompi osa mielenkiintoisista maantiekisoista on siis jo ajettu, tulossa on sentään muutama mainitsemisen arvoinen maantiekilpailu. Ensi sunnuntaina osallistun Liedossa ajettavaan Allatum ajoon, joka on kansallisen maantiecupin osakilpailu. En ole muistaakseni osallistunut aikaisemmin Liedon maantiekisaan, mutta todennäköisesti luvassa on ihan mielenkiintoinen kilpailu. Toivon todella, että Liedon kilpailu osoittautuu mielenkiintoiseksi, ajetaanhan ensi kauden maantiepyöräilyn Suomenmestaruuksista juuri Liedossa. Kaksi viikkoa Liedon jälkeen (21.8.) on vuorossa loppukauden ehkä mielenkiintoisin kilpailu, Helsingin Eläintarhassa ajettava SM-kortteli. Toivotaan, että CCH:n ratamestarilla on ollut suunnittelutyötä tehtäessä mieli virkeänä ja niin yleisö kuin ajajatkin saavat nauttia haastavasta ja yleisöystävällisestä kriteriumista.

Viikko SM-korttelin jälkeen olisi Säkylän etappiajo ja Nuuksion pitkäjärven ympäriajo. Näistä kahdesta osallistun todennäköisemmin jälkimmäiseen. Syyskuun puolella on vielä kaksi mielenkiintoista kilpailua, joista toiseen aion ainakin osallistua. 4.9. ajetaan nimittäin Tour de Helsinki -kuntopyöräilytapahtuma, johon perinteisesti moni maan kärkipään maantiekuskikin on osallistunut. Viikko TdH:n jälkeen ajetaan Marathon maastopyöräilyn SM-kisat Tampereella. Mikäli mielin SM XCM-kisan ajaa, tulisi minun ainakin siinä tapauksessa osallistua Nuuksion XCM-kisaan elokuun lopussa. Periaatteessa olisi tyhmää olla osallistumatta maratonille, kun minulla on ehkä tällä kaudella hienoin maastopyörä mitä minulla on koskaan ollut, ja kuntoni tuntuu myös oikein hyvältä maastopyörän päällä lukuisten maastopyörällä tehtyjen treenien ansiosta.

Vaikka kausi on siis mennyt tähän asti hieman alavireisesti, joskus kannattaa ajatella, että kauden sijaan siihen valmistautuminen onkin se juttu. Kauteen 2011 valmistautuminen oli kohdallani täydellinen. En usko, että isollakaan dollarikasalla voisi kovin paljoa hienompaa kisakauteen valmistautumista saada aikaan.

Jokusen kisan verran on siis vielä tällä kaudella mittaa. Kauden viimeisen kisan jälkeen istun alas jossain ideoinnin kanalta otollisessa ympäristössä ja katson mitä haluan seuraavaksi tehdä.

Bianchi-cup #17 (maantie) Nurmijärvi, Palojoki

2011-07-28T13:37:00.002+03:00

Aluecupin maantiekisojen kiertämisestä on tullut minulle viime vuosina tapa. On hienoa käydä pyörällä 30-50 km etäisyydellä kotoa ajettavassa iltakisassa helteisenä, tyynenä ja valoisana kesäiltana.

BC:n Palojoen maantiekisa kuuluu cupin ns. helppoihin maantiekisoihin, joissa myös kilpailu-uraansa aloittelevien maantiepyöräilijöiden on helppo debytoida. Toisaalta kokeneempien kisaajienkaan aika ei ole yleensä käynyt reilun 40 km pituisessa Palojoen kisassa pitkäksi, kun keskinopeus on perinteisesti ollut ihan asiallisella (40+ km/h) tasolla ja sitä kautta ajo on tuntunut oikealta kilvanajolta.

Minulle meinasi käydä nolosti jo ennen kisaa, kun tajusin kisapaikalle ajaessani Seutulan kohdalla, että kello lähesty uhkaavasti seitsemää. Seutulasta Palojoelle jauhoin tempoa ehtien tyylikkäästi ja ennen kaikkea onnekkaasti juuri lähtölaskennan aikana paikalle. Ajoon lähtiessäni alla oli siis käytännön syystä johtunut kilpa kelloa vastaan.

Itse kisa eteni odotusteni mukaisesti. Neljä kertaa 10,4 km reitti ajettiin hyvien olosuhteiden ansiosta varsin vauhdikkaasti, hieman alle 43 km/h keskinopeudella. Kilpailun aikana nähtiin muutama irtiotto, jotka kuitenkin ajettiin kiinni. Palojoen radalla irtiottojen onnistuminen ei ole osoittautunut kovin todennäköiseksi, minkä vuoksi itse tyydyin köröttelemään porukassa. Lähden BC-kisoissakin siitä, että voitan, eivätkä irtiottoyritykset tasaisella reitillä pääsäntöisesti kasvata mahdollisuuksiani voittoon =)

Loppukiriin tultiin lähes koko porukan vahvuudella. Akilleksen Juho Färlin yritti lopussa irtiottoa, mutta se ajettiin kuitenkin ennen varsinaista kiriä kiinni. Alle kilometri maalista Akilleksen Roope Nurmi käynnisti terävän lead-outin ajatuksenaan, että seurakaveri Max Puttonen olisi mukana. Akilleksen epäonneksi ja minun onnekseni Roopen takarenkaassa olinkin minä, josta kirin maaliin ykkösenä.

Kuva: Päivi Mäkinen

Jarin kuvat:
http://jaribirling.kuvat.fi/kuvat/2011%20Bianchi%20Cup%20Palojoki%20mt%2026.7.2011/

Tulokset:
Sij. Nro Nimi Sarja Seura Aika
1. Niko Meriläinen Elite HyPy 57.12
2. 14 Roope Nurmi M18 Akilles sa
3. 43 Tero Hämeenaho Elite V8 sa
4. 4 Jori Kuuranne Elite TWD sa
5. 23 Mika Vilen Elite CCCT sa
6. 1 Kristian Beekman Elite Akilles sa
7. 26 Ville Reinikainen Harraste Helsinki sa
8. 36 Janne Nurminen Elite Ik-32 sa
9. 42 Jussi Kanerva Harraste OriToive sa
10. 16 Jarkko Lappalainen Elite TCC sa

Back in business

2011-07-22T00:44:00.000+03:00

Niin kutsuttu keskikesän breikki katkaisi kisa- ja treenirupeamani joskus kesä-heinäkuun vaihteessa. Koska fiilis ja hyvä meininki ovat mitä merkittävimmissä määrin harjoitteluni ajureita, ei niiden puuttuessa ajamisesta tahdo tulla yhtään mitään. SM-kisan kynnyksellä, kun laukutkin oli jo pakattu, päätin ripustaa ajopaidan hetkeksi narikkaan. Narikassa pyöräilyasusteet pysyivätkin aika hyvin viime viikkoon saakka. Nyt olen jälleen alkanut ajamaan ja tarkoitus on kilpailla kauden loppuun saakka. Nämä on näitä tiimittömän amatööripyöräilijän etuja; jos ei kiinnosta, mikään ei estä olla ajamatta.

Bianchi-cup #13 (AM-maantie) Vantaa, Seutula

2011-06-29T22:57:00.000+03:00

Etelän alueen maantiemestaruudet ratkottiin perinteiseen tapaan Bianchi-cupin maantiekisan yhteydessä Vantaan Seutulassa. Seutulan kisareitti on mielestäni cupin haastavin ja samalla kiinnostavin maantiereittä, joka tarjoaa jokaiselle ajajatyypille jotakin. Erityisesti reitti tarjoaa kuitenkin kolme kappaletta sadan, maksimissaan parin sadan metrin mittaisia nousuja kierrosta kohden. Viisikierroksisesa kisassa ajetaan siis jo ihan kohtalaisesti napakoita nousuja, joissa homma on perinteisesti ratkottu.

Tällä kertaa Seutulan lähtöviivalle oli kerääntynyt kohtalainen määrä aluemitaleista kiinnostuneita pyöräilijöitä. Heti ensimmäisellä kierroksella huomasin pettymyksekseni, että ajosta puuttuu maantiekilpailun mielekkyyden kanalta elintärkeää menemisen meininkiä ja vauhdin (kärsimyksen) tunnetta, joka pudottaa ajajat alaotteelle. Tällaista meininkiä oli esimerkiksi edellisessä BC:n maantiekisassa Rusutjärvellä. Oliko sitten helteinen keli pehmentänyt monen kilpailijan jalat vai pelottiko muutama terävä nousu sen veran, että uusia kisakuskeja sekä iältään vanhempia ajajiakin sisältävä ryhmä ei saanut hierottua kunnon vauhtia.

Minun ajatukseni oli kisaan lähdettäessä repiä viimeisillä kieroksilla Tapolan kaksiosaisessa mäessä porukka hajalle ja saada aikaan irtiottryhmä, jossa tehdä aktiivisesti vetotöitä SM-treeninä. Ajatus jäikin ajatukseksi, kun toiseksi viimeisen kieroksen puolivälissä Matti Pajari iski irti saaden mukaansa Olli Kosken ja Jori-Pekka Kuuranteen. Itse nukuin. Yritin vielä toiseksi viimeisen kierroksen täyttyessä ajaa tasaisen kovaa Tapolan mäen toivoen saavani pääryhmästä irtaantumaan pienemmän ryhmän Pajarin kolmikon takaa-ajoon. Kukaan ei kuitenkaan syystä tai toisesta oikein seurannut minua, joten pudottaudui runttauksen jälkeen takaisin ryhmän, koska en taatusti aika-ajokyvyilläni saavuta yksin jauhavaa kolmikkoa.

Kisan ja samalla Aluemestaruuden voitti Pajari. Itse iskin viimeisellä kierroksella jälleen Tapolassa ja ajoin pääryhmästä irtaantuneena kisan neljänneksi. Positiivista kisassa oli loukkaantumisesta kärsineen Pajarin paluu irtiottoihin, sekä Niemisen Mikan rohkea veto tulla mukaan jauhamaan parin sadan kilsan treenipohjilla. Kiitos järjestäjille!

Tulokset:

Avoin 5 x 9,4km
Sij. Nro Nimi Sarja Seura Aika
1. 42 Matti Pajari Elite VCR 1.10,32
2. 36 Olli Koski Elite KäTa 1.10,45
3. 13 Jori-Pekka Kuuranne Elite TWD 1.10,48
4. 23 Niko Meriläinen Elite HyPy 1.11,47
5. 43 Kalle Laanterä Elite TSV 1.11,53

Jarin kuvat:

http://jaribirling.kuvat.fi/kuvat/2011%20Bianchi%20Cup%20Seutula%20mt%20AM%2028.6.2011/

Garmin:

http://connect.garmin.com/page/activity/activity.faces;jsessionid=D5A2A1A4781755259B70B58118107C56?activityId=95515606&actionMethod=page%2Factivity%2Factivity.xhtml%3AuserSwitcher.switchSystem&cid=3689310

Maantiepyöriä

2011-06-25T22:10:00.002+03:00

Toisin kuin monen muun lajin urheilijat, pyöräilijät ovat sikäli onnellisessa asemassa, että huonosti menneen kilpailun voi aina perustella vajavaisilla välineillä. Pyöräilystä puhuttaessa keskustelu siirtyy muutenkin lopulta pyöriin. Erityisesti fillareiden tekniset yksityiskohdat, paino ja eksoottiset materiaalit herättävät keskustelua.

Kisakuskit tapaavat vaihtaa pyöriään kerran kaudessa, mikä on järkevää jo myynnin helppouden vuoksi - pääseehän uudesta tavarasta aina eroon helpommin. Joskus pyörää joutuu vaihtamaan jopa kesken kautta, kuten minulle kävi tänä vuonna keväällä saamani pyöräni oltua hieman odotettua isompi. Nyt sitten tulikin sellainen punainen paroni tai paholainen, josta on suorastaan pakko laittaa vähän kuvia.

Uusi pyöräni on siis Focus Izalco Team Replica Katusha. Aikaisempi pyöräni oli teknisesti lähes sama, mutta sen väritys oli vähemmän räyhäkäs (mustaa ja valkoista). Aikaisempi pyörä oli kokoa M uuden ollessa S. Päädyin vaihtamaan pyörää, koska M-koon rungolla jouduin käyttämään erittäin lyhyttä ohjainkannatinta sekä pitämään satulaa edessä.

Focus Izalco Team Replica Katusha, osat ja painot (valmistajien ilmoittamat):

Frame	FOCUS Izalco Pro	1100g
Fork	3T Rigida Pro	390g
Wheelset	Bontrager Race X-Lite Carbon Aero	1400g
Tires	Schwalbe Milano Tubular 22mm	250g x 2
Rear Derailleur	SRAM Force	178g
Front Derailleur	SRAM Force	88g
Brake levers & shifters	SRAM Force	303g
Crankset	SRAM Force BB30, 53/39, 170mm	645g
Casette	SRAM OG-1070 12-25	230g
Chain	SRAM PC 1051 PowerChain	277g
Brakeset	SRAM Force	280g
Handlebar	PRO PLT Round, 31.8mm, 40 cm (C/C)	260g
Stem	Concept EX 31.8mm, 100mm	135g
Seatpost	FSA SL-250, SM 20mm	267g
Saddle	Selle Italia Flite Ti	215g
Pedals	Shimano PD-7750	277g
Bottle cages	ELITE Custom Race	40g x 2
Computer	Garmin Edge 500	57g

Yhteensä: 6682g + vaijerit, kuoret, tankoteippi ja spacerit

Punnitsen pyörän ajokunnossa alkuviikosta. Uskon todellisen painon olevan jossain 7-7.3 kg välillä.

Olen ajanut jo aika monta vuotta (vuodesta 1997) maantiepyörillä, ja erityisesti viime vuosina olen vaihtanut pyöriä tiheästi. Minulle on siis kertynyt varsin hyvä käsitys, millainen maantiepyörä sopii minulle. Tässä joitain esimerkkejä aikaisempien vuosien pyöristäni kommenteilla maustettuna:


Seurani minulle lainaama Corratec, joka oli käytössä kauden 2001 ja osan kaudesta 2002. Hiilikuituinen FSA:n kampisarja oli vuonna 2001 ihan kova juttu.


Jos jokin pyörä voi olla ajajalle rakas, niin tämä oli sitä minulle. Kausilla 2002, 2003 ja 2004 palvellut TREK 5500 OCLV loisti omalla arvokkaan hillityllä tavallaan. Takahaarukan hajoaminen harjoitusleirillä 2/2004 päätti ennenakaisesti tämän kaunottaren matkan.


Ensimmäinen Focus-pyöräni: Cayo Pro vm. 2008 palveli kauden 2008 puolivälistä 2009 puoliväliin

Focus Cayo Team Replica palveli kauden 2009 puolivälistä kauden 2010 loppuun

Tämä Felt F2 Pro oli paitsi kevyt, myös tyylikäs ja 54cm kokoisena erittäin hyvin minulle istuva. Pyörä oli käytössäni alkuvuoden 2008 Australiassa. Tämän pyörän myötä tutustuin SRAM Forceen ja innostuin heti.

83. Porvoon Ajot

2011-06-13T13:02:00.000+03:00

Porvoon Ajot on pitkät perinteet omaava kotimaisen maantiepyöräilyn klassikko kilpailu, jossa kierretään vakiintunutta reittiä Porvoon pohjoispuolella 180 kilometrin verran. Olipa sitten mittarina tapahtuman näkyvyys, kilpailijoiden määrä ja taso tai kilpailumatkan pituus, voidaan Porvoon Ajoja (Elite-luokka) pitää Suomen toiseksi suurimpana vuotuisena maantiekisana maantiepyöräilyn SM-kisan jälkeen . Kaikki laatutietoiset kilpapyöräilijät haluavat voittaa Porvoossa!

Kesäkuussakin järjestettäviä kisoja joudutaan toisinaan Suomessa ajamaan raekuuroissa tai hyytävässä kylmyydessä, mutta tänä vuonna Porvoon Ajoissa sää oli helteinen lämpötilan ollessa melkein +30C. Kilpailu lähti käyntiin siis urheilujuomaa hörppien. Jo ensimmäisella kilpailun yhdeksästä kierroksesta kärkeen muodostui noin viiden ajajan irtiottoryhmä, joka repi tasaisesti eroa pääjoukkoon. Kuuma sää, irtioton rasittamat kilometrit ja toisaalta lisääntynyt vetotyö pääjoukossa johtivat lopulta kuitenkin siihen, että karkulaiset ajettiin pääjoukon toimesta kiinni reilun sadan kilometrin kohdalla.

Havaitsin heti kilpailun alussa, että porukka katkeaa maalialueen korttelipätkässä, jos pätkä ajetaan riittävän kovaa. Pidin kyseisestä pätkästä paljon ja nousinkin jokaisella kierroksella pääjoukon kärkineljännekseen siltä varalta, että ryhmä alkaa rakoilemaan. Ryhmä katkesikin lopulta seitsemännen kierroksen alkaessa, kun ilmeisesti Kjell Carlström ajoi keulilla riittävän kovaa. Maalialueen revittelyn seurauksena kärkeen irtaantui noin kymmenen ajajan ryhmä, josta irtaantui vielä kolme ajajaa: Kjell Carlström, Jukka Heinikainen ja Paavo Paajanen. Olin tyytyväinen, kun olin kerrankin hyvässä porukassa ollessani em. kymmenen ajajan ryhmässä, mutta samalla odotin, että olisimme ajaneet kovemmin kolmea karkulaista kiinni. Kun kovaa ajanut kolmikko alkoi tasaisesti loittonemaan ryhmästämme, päätin viimeisenä vaihtoehtona iskeä kovaa yksinäisen takaa-ajoon (katso oheinen Garmin-data 2h 57min kohdalla ;-). Takaa-ajoni ei kuitenkaan kestänyt montaa sekuntia, kun huomasin raudanlujan kolmikon ajavan yksinkertaisesti lian lujaa, joten tiputtauduin takaisin tasaisesti kärkikolmikkoa maltillisemmin etenevään kymmenen hengen irtiottoryhmääni, jossa ajoin mukana jäljellä olleet kolme kierrosta maaliin saakka.

Kramppisilla jaloilla kirimäni 7. sija ei varsinaisesti tyydyttänyt, mutta isommassa kuvassa tarkasteltuna kyseessä on kuitenkin paras sijoitukseni Porvoon Ajoissa. Vuonna 2004 sijoitukseni oli kovemmassa kunnossa, mutta flunssaisena 9.

Tulokset:

1	Carlström Kjell	Sky Procycling / TWD-Länken	4:24:19
2	Paajanen Paavo	TWD-Länken	4:25:02
3	Tiainen Sami	TWD-Länken	4:28:07
4	Matti Manninen	Porin Tarmo	4:28:07
5	Marek Salermo	Team Velocitor	4:28:07
6	Mika Simola	TuUl	4:28:07
7	Niko Meriläinen	HyPy	4:28:07
8	Mika Vilen	CCT	4:28:07
9	Mikael Myllymäki	CCH	4:28:07
10	Nils Penton	Nordic Eco - vallentuna Cycling Team	4:28:07

Täydelliset tulokset:

http://www.akilles.fi/cykel/Ajot_2011/SU_Tulokset.htm

Garminin data (GPS, sykkeet ym.):

http://connect.garmin.com/page/activity/activity.faces?activityId=91895843&actionMethod=page%2Factivity%2Factivity.xhtml%3AuserSwitcher.switchSystem&cid=3730306

Bianchi-cup #9 (maantie) Tuusula, Rusutjärvi

2011-06-08T20:40:00.003+03:00

BC:n 9. osakilpailu käytiin Tuusulan Rusutjärvellä. Rusutjärven kisa, jossa kierretään noin 10 km mittaista, profiililtaan tasaista kisareittiä yhteensä neljä kertaa, lukeutuu mielestäni reitiltään BC:n helpoimpiin maantieosakilpailuihin. Ehkä juuri helpon maineensa tai kenties unelmasään vuoksi yleisen luokan lähtöviivalle oli hakeutunut pitkälti kuudetta kymmenettä ajajaa. Olihan paikalla muutama AHH Cycling Team -naisjoukkueen ajajakin pitämässä naispyöräilyn lippua salossa ja viestittämässä muillekin (vähänkään kuntoa omaaville) naispyöräilijöille, että BC:n kisoihin kannattaa myös naisten osallistua.

Kilpailu käynnistyi BC:n maantiekisoille varsin tyypilliseen tapaan hyvällä alkuvauhdilla. Ison porukan, helpon reitin ja lyhyen kisamatkan ansiosta alkuvauhti ei oikeastaan hiipunut missään vaiheessa, vaan vauhti pysyi yllä läpi kisan. Kova matkavauhti ja pahojen sivutuulipätkien puuttuminen johtivat siihen, että kaikki irtiotot ajettiin pääjoukon toimesta helposti kiinni. Kisa päättyikin odotusteni mukaisesti koko ryhmän massakiriin, johon joitain satoja metrejä ennen maalia ollut käännös vasemmalle toi ylimääräisen jännitysmomentin.

Loppuratkaisuista kehkeytyi varsin mielenkiintoinen kahina, kun viimeiset kilometrit tultiin viittäkymppiä monen halutessa olla top-5:ssä viimeisessä mutkassa. Onnistuin ajamaan itseni mutkaan ensimmäisten joukossa, jolloin kirin aloittaminen on helpompaa. Koska kyseessä oli minulle erinomaisesti soveltuva kiri myötätuuleen, halusin maksimoida mahdollisuuteni voittoon ja päästä itse aloittamaan kirin (olen huomannut, että ne kerrat kun pääsen aloittamaan kirin, voitan todennäköisemmin sen). Aloitettuani kirin ja saatuani revittyä eroa ihan hyvin isoon osaan porukasta, huomasin kuitenkin juuri ennen maalia, että oikealla puolellani oli vielä joku "mukana matkassa". Kyseessä oli varsin nopeaksi nuoreksi sprintteriksi osoittautunut Roope Nurmi, joka lopulta veikin Rusutjärven kisan voiton Porvooseen.

Rusutjärven kisa oli paitsi sijoituksellisesti "melkein tyydyttävä", myös treenillisesti asiallinen jatko viikonlopun hyville seteille. Ajoin nimittäin kisapaikalle Etelä-Espoosta (45 km), ajoin kisan (43 km) ja sitten ajoin vielä kotiin (45 km). Positiivista päivässä oli myös pitkäaikaisen treenikaverini Pekka Jääskeläisen paluu kilparadoille!

Kauden ensimmäinen irvistys...ja heti podiumille (kuva: Jari Birling)

Garminin data kisasta:

http://connect.garmin.com/page/activity/activity.faces;jsessionid=062483F85A9191FF73D52DC46A471B1B?activityId=90860785&actionMethod=page%2Factivity%2Factivity.xhtml%3AuserSwitcher.switchSystem&cid=9615294

Tulokset:

1	Nurmi Roope	Akilles	M18	0:57:57
2	Meriläinen Niko	HyPy	Elite	0:57:57
3	Laanterä Kalle	Zeus	Elite	0:57:57
4	Pajari Matti	Velositor	Elite	0:57:57
5	Hämeenaho Tero	Velo8	Elite	0:57:57

Täydelliset tulokset:

http://www.fillari-lehti.fi/Etusivu/tabid/40/ctl/ViewItem/mid/539/ItemId/238/Default.aspx?SkinSrc=/Portals/0/Skins/fillari/page&ContainerSrc=/Portals/0/Containers/fillari/Article

Jari Birlingin kuvat kisasta:
http://jaribirling.kuvat.fi/kuvat/2011%2520Bianchi%2520Cup%2520Rusutj%25E4rvi%2520mt%25207.6.2011/

Fellmanin ajot, Lahti

2011-06-04T00:07:00.001+03:00

Tänään perjantaina 3.6. oli vuorossa perinteikäs Fellmanin ajot Lahden Fellmanin puistossa. Ajoin kyseisen kilpailun ensimmäisen kerran viime kaudella ja päätin palata 2011 Fellmanin puistikkoon, koska kisasta syntyi hyvä vaikutelma. Hyvä vaikutelma ei syntynyt minua suosivasta reitistä tai hyvästä kilpailumenestyksestä, vaan kisan järjestämiseen liittyvien yksityiskohtien hoitamisesta. Me Suomen kilpapyöräilyväki kärsimme pahasti siitä, että rakasta lajiamme ei seurata sen enempää paikan päällä kisoissa kuin mediassakaan. Vuosia kotimaan kisoja kiertäneenä on pakko todeta, että olisi varsinainen ihme, jos ihmiset näkisivät kotimaisen pyöräilykilpailun kiinnostavana vapaa-ajanvietto vaihtoehtona. Fellman ei kuitenkaan minun kokemuksena mukaan edusta aivan tyypillistä "Suomi-kisaa" tai ei ainakaan ole sieltä pahimmasta päästä mm. seuraavien yksityiskohtien ansiosta:

1) tapahtumasta julkaistaan jonkinlaista etukäteisinformaatiota 2) ajo on hyvä esimerkki ihmisten lähelle viedystä (saavutettavissa olevasta) urheilutapahtumasta - sijaitseehan puistikko aivan kaupungin keskustan välittömässä läheisyydessä 3) kisassa urheilijat kiertävät lyhyttä rinkiä tarjoten yleisölle runsaasti mahdollisuuksia seurata kisan kulkua 4) kisa-alueella on palveluja 5) tapahtumassa on (tapahtuman luonteeseen kuuluvaa?) musiikkia lisäämässä yleisön ja urheilijoiden viihtyvyyttä 6) tapahtuman kulkua ja taustoja on avaamassa aktiivinen kuuluttaja 7) kisan ympärille on kytketty muitakin ohjelmanumeroita, Fillarikoululaisia yms.

Edellistä listaa voi mahdollisesti vielä jatkaa, mutta se tuskin on tässä yhteydessä tarpeellista. Oleellista kuitenkin on, että tapahtuman houkuttelevuutta lisäävät perusasiat eivät välttämättä vaadi isoa kasaa euroja ja tuhatmäärin miehiä työssä, vaan kyse on pikemminkin oikeanlaisen asenteen ja kulttuurin tuomisesta maamme pyöräkisoihin!

Itse kisa meni osaltani lenkkeillessä, koska en yksinkertaisesti osaa tai uskalla ajaa siten, että pitäisin paikkani korttelikisassa ryhmän etuosassa, vaan valun ryhmän läpi nopeasti. Ajo oli kuitenkin suhteellisen helppoa, vaikka vietin ison osan ajasta yhtenä palikkana takaosan haitariliikkeestä :D

Garmin data kisasta:
http://connect.garmin.com/page/activity/activity.faces?activityId=89879177&actionMethod=page%2Factivity%2Factivity.xhtml%3AuserSwitcher.switchSystem&cid=4058760

Tulokset:

1 PAAJANEN Mikko TWD-Länken 1:10:20
2 KANANEN Kimmo Team Velocitor 1:10:23
3 HEINIKAINEN Jukka TWD-Länken s.a.

Täydelliset tulokset:

http://twd.fi/main.php?id=662&sub=1&gIdSub2=662&pid1=Tulokset%202011

Bianchi-cup #8 (AM-paritempo) Vantaa, Seutulankylä

2011-06-01T10:15:00.003+03:00

Pääsi vihdoin tempopepeilemään saatuani aika-ajopyörän lainaksi. Niin mieleni kuin jalkojenikin puolesta suhteellisen huonona aika-ajajana en tietysti odota tempopepeksi pääsemistä kaikkein eniten kauden eri tapahtumista, mutta tarvitsen toisaalta sellaisia ominaisuuksia, joita aika-ajot kehittävät.

Perinteisessä aika-ajossa kuskit ajavat väliaikalähdöllä tietyn matkan yksin kelloa vastaan. Nimensä mukaan pariaika-ajossa (paritempo) kahden ajajan muodostamat parit ajavat kelloa vastaan ja aika lasketaan jälkimmäisestä ajajasta. Minun parini AM-paritempossa oli ikämieskisoissa hyviä aika-ajokisoja ajanut Asko Sneck.

Ajomme lähti käyntiin osaltani nihkeästi. Ajattelin ensimmäisten kilometrien aikana lähinnä sitä, kuinka surkea aika-ajaja olenkaan ja kuinka epämukavalta sellaisten fyysisten aktiviteetin suorittaminen tuntuu, joissa ei koe olevansa hyvä. Ehdin jo hetkellisesti antaa henkisesti periksi, mutta Askon vahva alkumatkan veto sai minut tekemään omat vetovuoronikin kunialla. Kun 32 km kisasta oli ajettu noin puolet, jalkani aukesivat parantaen motivaatiotani huimasti. Kisan puolivälin jälkeen sain aivan uuden vaihteen silmään ja pystyin tekemään omat vetovuoroni räväkästi ja korkeammilla sykkeillä (= oletettavasti myös tehoilla).

Meriläinen-Sneck -parin työnjako oli tasaista, eikä kummankaan tarvinnut merkittävästi himmata toisen takia. Asko oli vahva kilpailun alussa, kun taas itse ajoin meistä paremmin kilpailun lopun. Tasavahvan parin ja toimivan yhteistyön ansiosta aikamme 44:55 riitti hieman yllättäen voittoon. Emme ehtineet harjoittelemaan paritempoa lainkaan ennen kisaa. Minun haasteeni oli lisäksi sopeutua vauhdilla väsäämääni ja säätämääni lainapyörään (asentoon!), jolla en ehtinyt ajamaan kuin 2 km ennen kuin piti jo startata. Huolellisella valmistautumisella ja hyvällä päivällä uskoa, että saisimme Askon kanssa jopa 90 sek. pois ajasta.

Tässä Garminin data:
http://connect.garmin.com/activity/89262185

Kuvia:
http://www.kasakuvat.fi/urheilu/bianchi_cup_paritempo/index.html

TULOKSET:
1. Niko Meriläinen HyPy Miehet 44:55,8
Asko Sneck HyPy M-40
2. Mikko Kivi IK-32 M-40 45:10,3
Jari Kulmala IK-32 Miehet
3. Petri Lindqvist Zeus M-30 45:41,1
Kristian Alatalo Zeus M-50
4. Raimo Taavitsainen CCH M-40 45:47,3
Jari Kainulainen CCH M-40
5. Ville-Pekka Reponen IK-32 Miehet 47:16,6
Tomi Kallio IK-32 M-30
6. Riina Miettinen HyPy Naiset 49:14,6
Heljä Korhonen HyPy Naiset
7. Tuomas Turunen CCH Miehet 50:03,1
Elisa Turunen CCH Naiset
8. Juho Lahti CCH Miehet 50:16,4
Ville Ilves IK-32 Miehet
9. Jorma Jaalivaara CCH M-50 50:34,3
Jari Asunmaa Zeus M-50
10. Nina Heiskanen CCH Naiset 52:27,0
Markku Piitulainen Zeus M-50

Täydelliset tulokset www.fillari-lehti.fi

Tyypillinen iltalenkki (MTB) by nikomerilainen at Garmin Connect - Details

2011-05-25T21:22:00.001+03:00

Pyöräily on haastava laji työssäkäyvälle mm. sen vuoksi, että harjoitukset vievät paljon aikaa eikä aikaa harjoitteluun tahdo aina arki-iltaisin työn jälkeen löytyä. Olen huomannut, että rajallinen treeneihin käytettävissä oleva aika johtaa rutiiniharjoituksiin, kun aikaa ei ole pitkiin pk-lenkkeihin eikä toisaalta työn jälkeen ole virtaa tehokkaisiin VK-lenkkeihinkään. Minun arki-illan rutiiniharjoitus on kesällä (toukokuusta syyskuun alkuun) 2-4h lenkki hiekkateillä maastopyörällä. Harjoitus sisältää paljon teräviä hiekkatienousuja, jotka ajan usein kovaa ja yritän jäljitellä jonkinlaista kiritilannetta. Harjoituksen ajan muutenkin pääasiassa hiekkateillä kierrellen Espoon ja Helsingin ulkoiluteitä ristiin rastiin. Viimeisten viiden vuoden aikana Etelä-Espoon ja läntisen Helsingin rannikon hiekkatieverkosto on laajentunut huomattavasti, mikä on tuonut rutiiniharjoituksiin paljon lisää mutkikkaita hiekkateitä.

Tässä tämän illan lenkki:
Tyypillinen iltalenkki (MTB)

ps. en ole aikaisemmin ajanut Lapinlahden sillan alitse, mutta nyt sekin on tehty!

Bianchi-cup #6 (maantie) Vantaa, Kuusijärvi

2011-05-18T23:05:00.004+03:00

Tiistaina ajettiin jälleen kilpaa maantiepyörillä, kun vuorossa oli BC:n osakilpailu Vantaan Kuusijärvellä. En ole aikaisempina vuosina osallistunut aluecupin Kuusijärven osakilpailuun, joten minulla ei ollut tarkkaa käsitystä kisareitistä. Aikaisemmista vuosista ilmeisesti hieman muutettu ja lyhennetty kilpailureitti osoittautui lämmittelykierroksen perusteella varsin mielenkiintoiseksi sisältäen sopivassa suhteessa haastavia ja helppoja osuuksia.

Kuusijärvelle oli saapunut mukavasti maantiepyöräilijöitä, joskaan elite-kuskeja ei tällä(kään) kertaa ollut lähtöviivalla yhtään liikaa. Kisassa ei tapahtunut oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista, kunnes kilpailun 10:stä kierroksesta oli ajettu kuusi. Kuudennen kierroksen lopussa hyvänä aika-ajajanakin tunnettu Samuel Halme irtaantui porukasta repien nopeasti eron arviolta muutamaan kymmeneen sekuntiin. Kisan kolmanneksi viimeisen kierroksen täyttyessä päätin Halmeen irtiotosta huolestuneena tehdä ratkaisun ja iskeä kovaan takaa-ajoon maalimäessä. Iskuni onnistui hyvin ja saavutinkin Halmeen pian toiseksi viimeisen kierroksen alettua. Vahva Halme jatkoi hyvin ajamista ja itsekin kävin tasaisesti tekemässä lyhyitä vetoja. Yhteistyömme jatkui kahden kierroksen ajan aina maaliin saakka, mutta vauhtimme hiipui kuitenkin lopussa sen verran, että loppurutistuksen aloittanut pääjoukko saavutti meidät samaan aikaan, kun aloitimme loppukirin. Irtiotosta huolimatta jalkani olivat tällä kertaa riittävän hapottomat ja onnistuinkin kiriä kilpailun voittoon. Vaikka voitto ei ollut merkittävä, se toi hyvän fiiliksen, kun en ole muuten saanut oikein minkäänlaista tulosta kauden muissa kisoissa.


Kuva: Elisa Turunen

Tulokset

1. Niko Meriläinen Elite HyPy 1.12,22
2. Matti Pajari Elite VCR sa
3. Kristian Beekman Elite Akilles 1.12,25
4. Erkko Salonen M40 CCH sa
5. Niklas Colliander Harraste sa
6. Samuel Halme Elite V8 sa
7. Max Puttonen M18 Akilles sa
8. Mikko Kivi M40 Ik-32 sa
9. Petri Lindqvist M30 Zeus sa
10. Ville Mäkelä Harraste Espoo sa

Linkit:

Täydelliset tulokset

Elisan kuvat Kuusijärveltä

Garminin data kisasta

31. Rosendahl GP

2011-05-16T09:42:00.001+03:00

Mäkineen ja teknisine mutkineen yleisöystävällisellä noin 3km reitillä Tampereen Pyynikinharjulla ajettava Rosendahl GP on todellinen piristysruiske muuten niin väsyneeseen alkukauden 2011 maantiekalenteriin. Hieman teknistä pätkää ja pientä nyppylää sisältävät reitit ovat perinteisesti sopineet minulle hyvin, vaikka juuri Rosendahl GP:stä mainittavaa menestystä minulle ei ole koskaan tullutkaan. Kisareitin luonteen vuoksi asetin kuitenkin talvella Rosendahlin yhdeksi kauden '11 Hyvän jalan päivistä - päivistä jolloin pyörän tulee kulkea.

Pyöräilijöiden tasoerot hyvin korostavassa Rosendahl GP:ssä voittoon on yleensä ajettu irtioton myötä, kuten tänäkin vuonna kävi. Toisin kuin useana vuonna, jolloin ratkaisuhatka on muodostunut lähempänä kisan puoliväliä, tällä kertaa irtiotto syntyi heti kilpailun alkukierroksilla Jarmo Rissasen irtaannuttua porukasta mukanaan Mika Simola ja Darby Thomas. Aikaisesta hatkasta huolimatta kolmikko (Rissanen?) jauhoi kierros toisensa perään aina maaliviivalle saakka, jonka lopulta Simola ylitti ensimmäisenä.

Oma panokseni kilpailun kulkuun jäi varsin laihaksi. Kolmen kärjen mentyä Rissasen tasaisen kovan vedon ansiosta pääjoukon tavoittamattomiin, koin taistelun 4. sijasta sen verran vähän kiinnostavana, että en saanut tarvittavaa fiilistä päälle, enkä näin päässyt koettelemaan mäennousukykyni todellista maksimialuetta missään vaiheessa kisaa. Loppukirissä olin kuitenkin kirimässä 4. sijasta kohtalaisella asenteella, mutta tällä kertaa valitsin väärän takapyörän seuratakseni. Edessäni ajanut kirin ennakkosuosikki Marek Salermo kaatui pienen hässäkän seurauksena juuri ennen kuin olimme laittamassa kaasua pohjaan ja näin ajatus 4. tai 5. sijasta oli minunkin osaltani unohdettava.

Ohessa Garminin data kisasta:

Garmin

Tulokset

Terhi Salmenojan kuvat kisasta

Bianchi-cup #5 (maantie) Vantaa, Myllykylä

2011-05-14T00:04:00.000+03:00

Tässä kävi nyt niin, että blogger onnistui huoltokatkoksensa aikana poistamaan blogitekstini liittyen Myllykylän kisaan. Niin paljon ylimääräistä aikaa minullakaan ei ole, että pystyisin joka päivä kirjoittamaan saman tekstin uusiksi. Tässä nyt vain tulokset ja kuvat kyseisestä kisasta:

Elisa Turusen kuvat

Tulokset

Kaksi esimerkkiä starteista, joissa Michael Matthews oli No 1

2011-05-06T23:23:00.000+03:00

Australian mestaruuskisojen maaliintulot (maantie ja kriterium)

2011-05-06T23:03:00.000+03:00

Bianchi-cup #3 (MTB) Hki, Eltsu

2011-04-28T13:17:00.001+03:00

Helsingin Eläintarhan puistossa ajettavasta aluecupin MTB-kisasta on muodostunut perinteinen maastopyöräilykauden aloituskisa. Eltsun kisa on kiinnostava hyvän kisareitin lisäksi sijaintinsa ansiosta, onhan kyseinen kisa niitä harvoja kisoja, jotka on viety lähelle ihmisiä. Pyöräkisat pitäisi saada pois pelloilta ja metsistä sinne missä ihmiset ovat - puistoihin ja enemmän kaupunkimaiseen ympäristöön. Tuomalla tapahtuma ihmisten tavoitettavaksi, voidaan odottaa, että tapahtumalle saadaan näkyvyyttä ja yleisöä.

Kahden lämmittelykierroksen jälkeen oivalsin muistavani maastoajon keskeiset niksit varsin hyvin, joten lähdin luottavaisin mielin kisaan. Viivalla oli viitisenkymmentä maastopyöräilyn harrastajaa mukaan lukien muutama maan kärkinimi, kuten Kimmo Kananen ja Mikko Vastaranta. Kilpailu starttasi - kuten maastopyöräkisoissa on ilmeisesti tapana - kovalla alkukirillä. Huomasin pian ajavani ennakko-oletusteni vastaisesti jopa podiumsijoituksista. Tarkoitukseni oli ajaa tasaisen kovaa alusta loppuun, koska en tiennyt miten kroppani kestää maastoajon rynkytyksiä. Homma pysyi yllättävän hyvin kasassa ja sijoituin lopulta neljänneksi. Kisan voitti odotetusti Kimmo Kananen.


Kimmo irtautui muusta porukasta heti alkumetreillä (Kuva: Elisa Turunen)

Kuva: Elisa Turunen

Elisan kuvat kisasta!

Tulokset:
Avoin luokka 6 kierrosta
1. Kimmo Kananen VCR 44:53 Elite
2. Mikko Vastaranta V-8 45:46 Elite
3. Ville Mäkelä Espoo 46:13 Harraste
4. Niko Meriläinen HyPy 46:43 Elite
5. Erkko Salonen CCH 47:04 M-40
6. Jussi Kallioniemi MTBCF 47:22 M-30
7. Kare Eskola E-S Naturistit 47:33 Harraste
8. Harri Moisio MTBCF 47:38 M-50
9. Sasu Halme KorsKa 48:14 M-18
10. Arto Järvinen MTBCF 48:22 M-40

Pääsiäinen

2011-04-25T20:08:00.000+03:00

Pohdin aiemmassa tekstissäni pääsiäseen liittyviä vaihtoehtoja. Vaihtoehdot olivat sporttisia luonteeltaan, olihan valittavana joko Satakunnan ajo Porissa tai treenaaminen kotinurkilla, joista valitsin lopulta jälkimmäisen. B-vaihtoehdon valitseminen avasi minulle mahdollisuuden kerätä lisää peruskestävyysvauhdilla nieltyjä kilometrejä jalkoihini, joita en ole omaa laiskuuttani kerännyt riittävästi marras-helmikuun aikana.

Hyvä neljän päivän treeniputki alkoi jo torstaina kolmen tunnin hiekkatielenkillä maastopyörällä. Kaverini oli CX-pyörällä ja itse olin painavalla MTB-pyörällä, joten ketju pysyi kireänä koko treenin ajan. Homma jatkuin pitkänäperjantaina, jolloin ajoin kolme tuntia maantiepyörillä nousujohteisella teholla. Lauantaina oli vuorossa pidempi pk-lenkki. Ajatukseni oli törmätä Vantaan Kuusijärveltä startanneeseen massiiviseen lenkkiporukkaan, mutta ajatus osoittautui toteutuskelvottomaksi Kuusijärven porukan suunnattua "väärän" suntaan. Päivän saldoksi tuli 160 km yksin. Moni vieroksuu yksin ajamista, mutta minä olen ajanut erittäin paljon pitkiä lenkkejä yksin, joten yksin veivaaminen pk-lenkillä on itse asiassa minulle normaalimpaa kuin porukassa veivaaminen.

Sunnuntaina oli jälleen pk-lenkin vuoro. Erikoisen lenkistä teki se, että ajoin alkulenkin Bembölen kahvituvalta startanneessa ajoporukassa. Vedin porukkaa Bembölestä Nummelan ja Lohjan kautta Virkkalaan, josta jatkoin yksin matkaa muiden kurvatessa kahville (pyöräilylajien ja niiden alalajien lisäksi lajissa on erilaisia koulukuntia, joista itse kuulun siihen, että kahvittelusession ei tule katkaista harjoitusta, vaan se tehdään tarvittaessa harjoituksen alussa tai lopussa). Sunnuntain lenkistä tuli jälleen 160 kilsan mittainen sisältäen muutaman mäkikirin.

Maanantai menikin sitten urheilun ulkopuolisissa askareissa. Ajattelin tiistaina osallistua Helsingin Eltsussa ajettavaan Bianchi-cupin MTB-kisaan. Tosin homma on niin, että päätän osallistumiseni vasta kierrettyäni kisareitin muutamaan kertaan. En ole ajanut pitkään aikaan polulla, minkä vuoksi kykyni käsitellä maastopyörää kisavauhdissa saattaa olla hävettävän huonolla tasolla.

Bianchi-cup #2 (maantie) Riihimäellä

2011-04-20T08:50:00.003+03:00

Bianchi-cup on Etelä-Suomen alueella tiistai-iltaisin käytävä kilpailusarja, joka muodostuu useista eri pyöröilylajeista. Cup alkoi tämän vuoden osalta viikko sitten tiistaina aika-ajokisalla ja nyt oli vuorossa ensimmäinen yhteislähtöinen maantiekisa, jonka järjestelyistä (kiitos siitä!!) vastasi oma seurani Hyvinkään Pyöräilijät.

Yleisesti ottaen olen pyrkinyt ajamaan Bianchi-cupin kisoissa mahdollisimman aktiivisesti ja kovaa, mutta flunssan vuoksi taktiikkani oli tässä kisassa päinvastainen: pyrin välttämään vetohommia ja irtiottoihin joutumista mahdollisimman paljon, koska ne vaikuttavat heti rasitustasoon, eikä puolikuntoisena tule rehkiä. Kisan aikana huomasinkin, että strateginen valintani oli tällä kertaa oikea, koska en tuntenut itseäni vahvaksi, vaan flunssa painoi jaloissa. Ajoin kuitenkin helposti mukana porukassa ja lopussa nyppäsin pääjoukon kirivoiton.

Olen aina toivonut, että mahdollisimman moni pk-seudun aktiivisista elite-kuskeista löytäisi Bianchi-cupin maantiekisat, sillä ajon luonne muuttuu heti, kun todellisia ajomiehiä on enemmän mukana. Riihimäen kisassa Kimmo Kananen ja Olli Miettinen erotttuivat selvästi. Parivaljakko oli irti kisan alkuhetkistä lähtien ja kasvattivat eroa tasaisesti aina maaliin saakka.

Tulokset:

1 Kimmo Kananen Team Velocitor 1.03,39 Elite
2 Olli Miettinen CC Picaro 1.03,48 Elite
3 Niko Meriläinen HyPy 1.05,39 Elite
4 Max Puttonen Akilles s. M-18
5 Timo Järvinen TWD s. Elite

Täydelliset tulokset

Vähän epäonnea

2011-04-17T17:42:00.003+03:00

Aloittaessani marraskuun lopulla Australiassa systemaattista harjoittelua kuluvan kauden kisoihin, merkitsin heti kalenteriini "Hyvän jalan päivät", jolloin pyörän olisi tarkoitus kulkea niin hyvin kuin se tällä bodilla käytettävissä olevat resurssit huomioiden on mahdollista. Kaiken kaikkiaan näitä merkittyjä päivämääriä kertyi kalenteriini neljä. Olisi tietysti mukava hutkia tuon kaltaisia kalenterimerkintöjä enemmänkin, mutta kauden maantiekisatarjonta ei yksinkertaisesti tarjoa minulle enempää mahdollisuuksia hyödyntää vahvuuksiani.

Yksi ennalta päättämistäni Hyvän jalan päivistä oli kuluvan viikonlopun lauantai (16.4.), jolloin Turun Hirvensalossa ajettiin Simo Klimscheffskij'n muistoajo. Kuten niin monena kertana aikaisempinakin vuosina minulle on tapahtunut, tajusin muutama päivä ennen kisaa - tässä tapauksessa Simon ajoa - tulleeni kipeäksi. Vaikka kyseessä ei ollut kevätflunssaa vakavampi sairaus, vaikutti se suoraan kalenterimerkintääni: raksin jouduin katkerana merkinnän yli vetämään.

Turussa saatiin kuitenkin veivattua ilmeisen onnistuneet kisat ilman minuakin. Mukana oli kotimaisen kärkijoukkueiden lisäksi jokunen joukkue Baltiasta.

Seuraava haasteeni onkin valita kahden pääsiäisohjelmaan liittyvän vaihtoehdon väliltä: a) ajaako lenkkiä pe-ma pk-seudulla vai b) mennäkkö Poriin ajamaan Satakunnan ajo-etappikisaan. Saattaa olla, että Turun kisan skippaamisesta huolimatta pysyn originaalissa suunnitelmassani (vaihtoehto a), kun en oikein tykkää viettää kokonaisia viikonloppuja kisoissa...

Lattomeriajo 92km (10.4.2011)

2011-04-14T12:08:00.005+03:00

Maantiepyöräilyn kotimainen kisakausi käynnistyi sunnuntaina 10.4. Lattomeriajossa Porissa. Vaikka Lattomeriajon asema kauden aloituskisana on vahvistunut tasaisesti viimeisten vuosien aikana, oli tämän vuoden kisa ensimmäinen Lattomeriajoni. Kilpailu käytiin kolmen profiililtaan tasaisen tieosuuden muodostamassa 15 km rinkulassa, jota kierrettiin yhteensä kuusi kertaa. Kilpailureitti oli länsirannikolla käytäville kisoille tyypilliseen tapaan erittäin altis kovalle puhurille.

Heti kilpailun ensimmäisellä kierroksella kävi ilmi, että tuuli ja sitä kautta oma sijoittuminen ryhmässä on isossa roolissa kisassa menestymisen kannalta. Tuuli puhalsi juuri ilkeästä suunnasta kisareittiin nähden, sillä se oli toisella pääsuoralla sivumyötäinen ja toisella sivuvastainen. Kovassa tuulessa ajettavat kisat eivät ole koskaan olleet vahvuuksiani, joten en lähtenyt hakemaan kisasta erikoista sijoitusta, vaan lähinnä keräämään kovia ajokilometrejä jalkoihini. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ollut ajaa suurinta osaa kisasta jälkiporukassa, useita minuutteja kärjen perässä. Jälkiporukkaan minä kuitenkin jouduin, sillä Mikko Paajasen (TWL) irtauduttua porukasta kisan alussa, päätin ajella pääjoukon takana muutaman hetken ja nautia aurinkoisesta kevätsäästä. Hetki strategisen päätökseni jälkeen kova sivutuuli katkasi pääjoukon kolmeen ryhmään todistaen minulle, että tuore mukavuudenhakuinen peliliikkeeni ei ehkä ollutkaan niin nerokas veto. Ikävä asia katkeamisessa oli se, että tajusin olevani viimeisessä ryhmässä kaukana kärjestä. Ajattelin kuitenkin ottaa hetken iisisti ja odottaa, että porukat yhdistyvät jälleen (= muut vetävät raon kiinni), mutta niin ei koskaan tapahtunut. Muutaman minuutin odottelun jälkeen totesin, että minun on ajettava raot yksin kiinni tai menetän mahdollisuuteni ajaa kisan kärkiporukassa. Aloitin sivumyötäisellä osuudella kovan takaa-ajon joka ei kuitenkaan aivan tuottanut tulosta. Takaa-ajon puuduttamana liityin uudelleen takaa tulleiden ajajien muodostavaan ryhmään. Ajoimme ryhmässä sopuisalla vuorovedolla aina kisan loppuun saakka ja tulimme maaliin viitisen minuuttia kisan voittaneen Jukka Heinikaisen (TWL) jälkeen.

Tulokset
Kuvia

Luvut 1-3: Australian kesä ja Suomen kevättalvi

2011-04-06T21:10:00.000+03:00

Australia, tuo kaukainen maa eteläisellä pallonpuoliskolla, jonka iso oopperatalo ja keskellä outbackia sijaitseva valtava kivi näkyvät hyvien olosuhteiden vallitessa mahdollisesti aina Suomeen saakka, nähdään meidän taloudessamme normaaliakin kiinnostavampana kohdemaana. Minä ja kilpaa pyöräilevä tyttöystäväni olemme molemmat suorittaneet vaihto-opintomme Australiassa ja olemme vaihtojen ja muiden aussi-retkien myötä tutustuneet australialaiseen pyöräilykulttuuriin vähintäänkin pintapuoleisesti. Optimaalisten pyöräilypuitteiden Melbourne oli tälläkin kertaa kaupunki, jonka ympäristössä vietimme viikot vuodenvaihteen molemmin puolin.

Ajoin lenkkejä suurimman osan 13 viikkoa kestäneestä Australian matkastani joko Ballaratin kaupungissa, joka sijaitsee noin 120 km Melbournesta luoteeseen tai Chelsean kaupunginosassa 30 km Melbournen eteläpuolella. Ballarat on tunnettu kaupunki aussipyöräilijöiden keskuudessa, sillä maan maantiepyöräilyn mestaruuskisat järjestetään siellä. Ballaratissa on myös vahva yhteislenkkien ja kahvittelusessioiden sävyttämä pyöräilykulttuuri, joka tuskin jättää ketään alan miestä tai naista kylmäksi. Chelsea on puolestaan kiireinen suur-Melbournen kaupunginosa, jossa pyöräilijöillä ei ole hetken rauhaa, eikä autoilijoilla piirun verta kunnioitusta lycra-sankareita kohtaan. Ruuhkaisista teistä huolimatta alueella on jopa Ballaratia enemmän pyöräilijöitä ja alueella sijaitsee myös yksi maan suosituimmista pyöräilyteistä, Beach road. Beach roadilla lenkkeilee joka lauantai ja sunnuntai 3000-6000 maantiepyöräilijää ja trikoopukuisia maantiekiitäjiä on ryysikseksi asti jopa arkipäivisin lounasaikaan.

Lenkille lähdössä Chelseassa. Jo ilme kertoo, että vilkkaat tiet harmitti. Jälkeenpäin ajateltuna puitteet oli Chelseassakin ensiluokkaiset.

Tarkoitukseni oli ajella Chelseassa paljon pitkiä ja rauhallisia (kesto 5-6h – avg speed 30km/h – avg bpm 120-130) harjoituksia, mutta lenkkeilyyn soveltuvien teiden puute latisti harjoittelumotivaatiotani minimiin. Ballaratissa pääsin paremmin toteuttamaan suunnitelmaani, mutta alueella vallitseva kova tuuli ja terävät nousut veivät usein voimat ennen kuin kelloni minuuttiosoitin oli kiertänyt viidesti akselinsa ympäri.

Chelsean ja Ballaratin lisäksi ajoimme vuorilla. Teimme kaksi reissua Victorian Alpeilla, jossa on tarjolla kunnon nousuja vaativaankin makuun. Aussi-visiitin lopuksi kävin ystäväni kanssa katsomassa Adelaidessa Tour Down Underia ja Lance Armstrongia ;-). TDU alkoi Cancer Council Classic-kortteliajolla. CCC:ssä tunnelma oli hieno, kun Adelaiden keskustassa sijaitsevaan puistoon oli ahtautunut 125 000 pyöräilyfania kannustamaan maailman kärkipyöräilijöitä.

Falls Creek on yksi Mt Beauty - Bright-alueen isoista nousuista, jonka kipuamiseen menee 90-120 min

Helmikuun alussa oli totuttelu arkeen. En ole kylmän ja pakkasen ystävä, päinvastoin. Pakkasen kanssa on kuitenkin opittava elämään Helsingin leveysasteilla, joten ryhdyin käymään salilla ja ajamaan Liikuntamyllyssä tunnin harjoituksia. Kylmän helmikuun vuoksi ulkona ei juuri tullut käytyä, joten Australiassa luodun kunnon ylläpitoa en pystynyt toteuttamaan parhaalla tavalla. Nyt kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä, kun lämpötila on ollut viimepäivät tasaisesti plussan puolella ja kisakausikin on vihdoin ovella. Vielä ei tee kyllä mieli lähteä työpäivän jälkeen ulos ajamaan.

Hymy hyytyi jälleen (vrt. edellinen kuva), kun vuoristoilma vaihtui urheiluhalliin

Prologi

2011-04-01T17:27:00.004+03:00

Tässä se nyt on tirisevänä suoraan uunista! Osa-aikaurheilijan pyöräilykirja on 12 lukuinen kirja pyöräilystä, jonka sivuilla lähes koko ikänsä fillarin päällä huomattavasti keskivertokansalaista enemmän aikaa viettänyt Niko Meriläinen avaa pyöräilyaiheisia ajatuksiaan.
____________________________________

Moi vaan minunkin puolestani,

Taustat kuntoon: aloitin säännöllisen pyöräilyn niin nuorena, etten edes muista sitä kunnolla. Aloitin kilometripäiväkirjan pitämisen joskus 12-vuotiaana, hieman aikaisemmin kuin liityin ensimmäiseen pyöräilyseuraani, Helsingissä toimivaan Mountain Bike Club Finlandiin. Vuotta tai paria myöhemmin liityin espoolaiseen seuraan nimeltä IK-32, jonka jäsenenä aloitin välittömästi sännöllisen kilpailemisen. Kilpailin ensin junnuvuosina niin maastopyöräilyssä kuin maantielläkin. Etenkin MTB-puolella olin juniori ikäluokissa maan kärkisakkia. Siitä lähtien kun vuonna 2002 siirryin miesten sarjaan, olen ajanut lähes yksinomaan maantiekilpailuja. Mahtuupa historiaani pyöräilijänä yksi lopettaminenkin, kun täysipäiväisenä urheilijana kisatun kauden 2004 lopussa lopetin pyöräilyn useaksi kuukaudeksi. Keväällä 2005 löysin kuitenkin itseni ajamasta silloisen seurani maantiemestaruuksista. Vuoden 2004 lopettamisen jälkeen löysin todellisen rytmin pyöräilyharjoitteluun kuitenkin vasta Australian vaihto-opiskeluaikana keväällä 2007.

Uskomattoman suuri osa ihmisistä, joiden kanssa olen säännöllisesti tekemisissä, on jollain tavalla kytköksissä pyöräilyharrastukseeni. Suuri osa tärkeimmistä ystävistäni on niin ikään ollut tai on edelleen pyöräilijöitä. Tietynlainen vahva yhteisöllisyys leimaa ainakin minun mielestäni niin globaalia kuin lokaaliakin "pyöräilypiiriä".

Monen yllätykseksi olen säännöllisesti vuorovaikutuksessa pyöräilypiirin ulkopuolisten tahojenkin kanssa, joilla on täysi oikeus olla kuulematta tai lukematta pyäräilypulputusta yhtään sen enempää kuin mitä vahingossa jokin (niin kiinnostavista) kotimaan (valtavirta) urheilumedioista voi heille tarjota. Ajatukseni on, että tänne voin kanavoida suuren osan pahoista pyöräilybakteereista ja näin yrittää olla astetta normaalimpi ihminen ei-pyöräilyihmisten silmissä. ;)

Ollaan kuulolla,

Niko

Niko Meriläinen

Akilles 2012

Ei se määrä vaan laatu - koottuja selityksiä ylimenokauden jatkuessa

Vielä ehdit kesäkuntoon!

Kauden 2010-11 kuukaudet kuvina

Focus AX 4W -cyclocross talvipyöräksi

Ajatuksia ajokilometrien vaikutuksesta kisamenestykseen 1996-2011

AHH-tiimistä

TdH - kootut selitykset ja ajatuksia ajosta

Tour de Helsinki, taustoja

SM-kortteli, Helsinki, Eltsu

MYYDÄÄN: Focus Raven 6.0 (S/44 cm) 1890 €

Yhteenvetoa treeneistä

Loppukauden suunnitelmista

Bianchi-cup #17 (maantie) Nurmijärvi, Palojoki

Back in business

Bianchi-cup #13 (AM-maantie) Vantaa, Seutula

Maantiepyöriä

83. Porvoon Ajot

Bianchi-cup #9 (maantie) Tuusula, Rusutjärvi

Fellmanin ajot, Lahti

1 PAAJANEN Mikko TWD-Länken 1:10:202 KANANEN Kimmo Team Velocitor 1:10:233 HEINIKAINEN Jukka TWD-Länken s.a.

Täydelliset tulokset:

http://twd.fi/main.php?id=662&sub=1&gIdSub2=662&pid1=Tulokset%202011

Bianchi-cup #8 (AM-paritempo) Vantaa, Seutulankylä

Tyypillinen iltalenkki (MTB) by nikomerilainen at Garmin Connect - Details

Bianchi-cup #6 (maantie) Vantaa, Kuusijärvi

31. Rosendahl GP

Bianchi-cup #5 (maantie) Vantaa, Myllykylä

Kaksi esimerkkiä starteista, joissa Michael Matthews oli No 1

Australian mestaruuskisojen maaliintulot (maantie ja kriterium)

Bianchi-cup #3 (MTB) Hki, Eltsu

Pääsiäinen

Bianchi-cup #2 (maantie) Riihimäellä

Vähän epäonnea

Lattomeriajo 92km (10.4.2011)

Luvut 1-3: Australian kesä ja Suomen kevättalvi

Prologi

1 PAAJANEN Mikko TWD-Länken 1:10:20
2 KANANEN Kimmo Team Velocitor 1:10:23
3 HEINIKAINEN Jukka TWD-Länken s.a.